BETTY

Betty on niitä väärinymmärrettyjä ratsastuskouluhevosia, joilla lähestulkoon aina on hoitajanpaikka vapaana, ja joita harva toivoo tunnille. Bettyllä olisi varmasti paljon annettavaa, kun sille vaan uskaltaisi antaa mahdollisuuden! 

​

Betty on hitaasti uusille ihmisille lämpeävä, melko pelokas pikkutamma, joka suhtautuu kaikkeen uuteen epäileväisesti. Siksi ehkä tammaa pidetään ilkeänä, vaikka sitä se todellisuudessa ei missään nimessä ole! Koitappa selittää sitä pikkutytölle, jonka varpaat ovat jääneet kavion alle... Betty on melko pikkumainenkin joissain asioissa, se ei mukamas voi kävellä eri reittiä pesupaikalle kuin eilen, saati sietää harjoja väärässä järjestyksessä. Herkkäsieluisen tamman päivä on äkkiä pilalla, ja sen huomaa kaikki. Betty jakelee auliisti hampaanjälkiä varomattomien käsivarsiin. Bettyn myös kuulee kaukaa: sen tunnusomaisen vinkunan tunnistaa kaikki.

​

Ratsastaessakin Betty kyttäilee varuillaan, kuin valmiina ponkaisemaan sivuloikkaan pienimmästäkin ärsykkeestä. Kaikeksi onneksi temppuilu lakkaa heti kun aletaan ravailemaan ja tekemään töitä. Betty on hieman malttamaton ja pureksii kuolaimiaan kunnes saa tekemistä. Bettyn ravi kerää paljon kehuja, mutta pikkutamman laukka on aivan kammottavaa koikkelehtimista. Betty on haka lintsaamaan rehellisestä taipumisesta ja kokoamisesta, ja usein ratsastajat valittelevatkin kipeytyneitä sormia Bettyllä menemisen jälkeen. Betty pelkää muita hevosia ja vinkuu niiden tullessa lähelle. 

​

Jos Betty ei saa tarpeeksi tukea ratsastajaltaan, se todennäköisemmin kieltää kuin hyppää. Oudot linjat saavat tamman myös kieltämään. Betty kaipaa hieman rohkaisua ja kannustusta, sillä osaahan se hypätä. Maastossa Betty ei ole parhaimmillaan, sillä sitä jännittää kovasti kaikki uusi ja hevoskavereistakaan ei pahemmin ole tälle matamille hyötyä. Kilpailupaikalla Betty jännittää ja ensimmäinen luokka menee monesti ihan pipariksi. Toiseen luokkaan mennessä Betty rentoutuu hieman, jos sen ratsastaja vain onnistuu pysymään kylmäpäisenä.